Erotatko asiantuntijan vastauksen tekoälystä?

Tekoälyn ja asiantuntijoiden vastauksia Lasten tiedekysymyksiin

Kysely on koottu satunnaisista Hesarin Lasten tiedekysymyksistä, sekä niiden asiantuntijavastauksista. Rinnalle on pyydetty Chat GPT4:n vastaukset. Erotatko asiantuntijan ja tekoälyn vastaukset toisistaan?

Question Title

* 1. Kumpi on tekoälyn vastaus kysymykseen: "Miksi märkä koira haisee?"

Märkä koira haisee makealta ja hapokkaalta, ja haju muistuttaa mätänevän aineen aromia. Märän koiran haju muodostuu eläimen fysiologisten ominaisuuksien vuoksi. Koiran turkin alla on rasvakerros, joka suojaa eläintä nestehukalta ja ulkoisilta tekijöiltä. Terveen koiran turkki ei juuri haise, mutta jo veteen pulahtaminen voi muuttaa asiaa. Joskus koiran turkin haju muuttuu muista syistä, ja taustalla voi olla esimerkiksi ihotulehdus.

Märän koiran hajusta päästään eroon ainoastaan kuivaamalla koira huolellisesti. Jos eläin jätetään kuivaamatta, kaikki koiran kanssa kontaktissa olleet pinnat haisevat pian märälle koiralle. Epämiellyttävästä hajusta päästään eroon myös pesemällä koira uudestaan tai jos se on märkä sateen vuoksi, kuivaamalla se kauttaaltaan. Älä päästä märkää koiraa juoksemaan vapaasti kodissa, sillä se levittää hajua ympäristöönsä ja kaikkiin koskettamiinsa pintoihin. Pesun jälkeen voit suihkuttaa huoneisiin kevyesti tuoksuvaa ilmanraikastajaa, joka auttaa hajun poistamisessa

Koirien ominaishaju muodostuu ihon pinnassa elävien mikrobien eli pieneliöiden sekä ihon tali- ja hikirauhasten tuottamista eritteistä. Kun turkki kastuu, eritteiden tuottamat hajut haihtuvat ympäristöön, jolloin ne haisevat voimakkaammilta.

Mitä terveempi koira on, sitä vähemmän sen turkki haisee. Jos kastuneen tai kuivan koiran turkki haisee yllättäen erityisen happaman eltaantuneelle tai muuten pahalle, kannattaa asiaan kiinnittää enemmän huomiota.

Syynä voi olla bakteerien tai hiivojen aiheuttama ihotulehdus. Tulehtunut iho punoittaa ja kutisee, ja siinä on erilaisia näppylöitä. Koiran olon helpottamiseksi turkki kannattaa silloin pestä koirille tarkoitetulla pesuaineella. Jos oireet jatkuvat, on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Tervettä koiraa ei tarvitse pestä kuin silloin, jos ihossa on ongelmia tai turkki on jostakin syystä likaantunut. Perussiisteydestä kannattaa kuitenkin pitää huolta: esimerkiksi lenkillä tulleet kurat on hyvä huuhdella pois ja tassujen kuntoa tarkkailla. Tassujen pohjissa oleviin karvapaakkuihin voi kertyä muun muassa hiekkaa, joka ärsyttää ihoa.

Question Title

* 2. Kumpi on tekoälyn vastaus kysymykseen " Miksi aikuiset kutiavat vähemmän kuin lapset?"

Aikuiset saattavat kutiavaa vähemmän kuin lapset useista syistä. Yksi syy on se, että iho muuttuu ikääntymisen myötä, ja monet iho-ongelmat, kuten atooppinen ihottuma, ovat yleisempiä lapsilla kuin aikuisilla. Lisäksi lapset ovat usein alttiimpia erilaisille ympäristötekijöille, kuten hiekalle, kasveille tai hyönteisten puremille, jotka voivat aiheuttaa kutinaa.

Toinen syy voi olla se, että lapset eivät välttämättä ole yhtä tietoisia ihon kutinasta tai eivät osaa ilmaista sitä samalla tavalla kuin aikuiset. Aikuiset voivat myös käyttää erilaisia hoitotuotteita, kuten kosteusvoiteita tai lääkkeitä, jotka voivat auttaa vähentämään kutinaa.

On kuitenkin tärkeää huomata, että aikuiset voivat silti kokea kutinaa eri syistä, kuten kuivasta ihosta, ihosairauksista, allergisista reaktioista tai stressistä. Jos aikuisella esiintyy jatkuvaa tai voimakasta kutinaa, on suositeltavaa hakeutua lääkärin arvioon selvittääkseen kutinan syyn ja saadakseen asianmukaista hoitoa.

Iholla on tärkeä tehtävä erilaisten tuntoaistimusten kuten lämmön ja kosketuksen välittämisessä aivoihin. Ihossa onkin useita hermopäätteitä eli hyvin pieniä osia, jotka havainnoivat erilaisia tuntoaistimuksia. Hermopäätteiden määrä on suurimmillaan lapsuudessa.

Osa hermopäätteistä tunnistaa kutinaa. Niistä tieto välittyy selkäytimen hermoratoja pitkin ensin aivojen syvempiin osiin ja sieltä aivokuorelle, jossa lopulta havaitsemme kutinan.
On totta, että kun toinen ihminen yrittää kutkuttaa, lapset usein kutiavat helpommin kuin aikuiset. Se johtuu todennäköisesti eniten siitä, että kutinatuntemus syntyy juuri aivokuorella, jossa tehdään tietoisia havaintoja. Aikuiset saattavat usein pystyä paremmin vastustamaan tahdonvoimalla kutinaa.

Lisäksi tiedetään, että mieliala voi vaikuttaa siihen, miten helposti kutiamme. Esimerkiksi leikkisyys voi siis lisätä kutiamista.

Ihmisen vanhentuessa ihon kutina yleensä kuitenkin lisääntyy, vaikka kukaan ei kutittaisi. Se johtuu luultavammin siitä, että ikääntyvä iho muuttuu rakenteeltaan ja esimerkiksi kuivuu helpommin. Tuollaiseen kutinaan auttaa ihon rasvaaminen perusvoiteella.

Question Title

* 3. Kumpi on tekoälyn vastaus kysymykseen "Miksi kaikki vaarallinen kiinnostaa?"

Kiinnostus vaarallisia asioita kohtaan voi johtua monista eri syistä, ja se vaihtelee yksilöittäin. Yksi mahdollinen syy on ihmisen luontainen uteliaisuus ja halu oppia ympäröivästä maailmasta. Vaaralliset tilanteet ja ilmiöt herättävät voimakkaita tunteita ja voivat olla henkisesti stimuloivia. Tämä voi johtaa siihen, että ihmiset tuntevat tarvetta tutkia ja ymmärtää näitä tilanteita paremmin.

Toinen syy voi olla se, että vaaralliset asiat herättävät pelkoa ja ahdistusta, ja ihmisten on luonnollista haluta selvittää, miten selviytyä mahdollisesti vaarallisista tilanteista tai välttää niitä. Tieto vaarallisista asioista voi auttaa ihmisiä valmistautumaan ja suojautumaan riskeiltä.

Lisäksi vaaralliset asiat saavat paljon mediahuomiota, ja ihmiset saattavat olla kiinnostuneita niistä sen vuoksi, että ne herättävät paljon keskustelua ja julkista huomiota. Media saattaa myös käyttää vaarallisia tilanteita ja tapahtumia draaman lisäämiseksi, mikä voi lisätä ihmisten kiinnostusta.

Ihmiset ovat aika erilaisia siinä, kuinka paljon vaaralliset asiat tai uudet kokemukset kiinnostavat. Psykologia-tieteessä puhutaan elämyshakuisuudesta. Se on luonteenpiirre, joka saa ihmisen kiinnostumaan erityisen paljon vaaroista ja uusista asioista.
Elämyshakuisemmat ihmiset saattavat myös olla valmiimpia ottamaan riskejä vaarallisissa tilanteissa. He ovat usein rohkeampia, nauttivat uusista kokemuksista ja arvioivat myönteisesti, mitä seurauksia riskien ottamisella voi olla.

Elämyshakuisuudesta voi olla hyötyä esimerkiksi silloin, kun se kannustaa uusien asioiden oppimiseen.

Taipumus on tärkeä hallita. Esimerkiksi vuorikiipeilijöiden joukossa on tavallista enemmän elämyshakuisia ihmisiä, mutta liiallisuuksiin taipumus ei saisi siinäkään hommassa mennä.
Elämyshakuisten ihmisten taipumukset liittyvät aivojen toimintaan. Heidän aivonsa näyttävät reagoivan herkemmin mielihyvään, jota uudet ja jännittävät asiat tarjoavat.
Aivojen kehityksessä on myös erityinen vaihe, joka alkaa noin 10–14 vuoden iässä ja jatkuu läpi murrosiän.

Tällöin vaaralliset asiat saattavat kiinnostaa erityisen paljon, mutta toiminnan säätelystä vastaavat aivojen alueet eivät ole vielä kehittyneet yhtä pitkälle kuin aikuisilla. Silloin voi olla siis vaikeampi pysähtyä miettimään ennen kuin toimii.

Tiedetään, että aikuisten tuki on lasten ja nuorten touhuissa tärkeää. Yleensä otetaan vähemmän riskejä, kun aikuinen on tilanteissa mukana.

Question Title

* 4. Kumpi on tekoälyn vastaus kysymykseen "Miksi vesilinnut kelluvat paikallaan vedessä, mutta ihmiset uppoavat?"

Tärkein vesilintujen valtti kellumisessa on niiden höyhenpuku. Vesilintujen vedenpitäviin höyheniin nimittäin lokeroituu ilmaa, mikä keventää ja kelluttaa niitä.
Vesilinnut ovat tietenkin myös ilman höyhenpukuakin keveämpiä kuin ihmiset. Ne ovat pienempiä ja niiden ilmapussit ja muut sisäelinten rakenteet ovat selvästi keveämpiä kuin meillä.

Vesilintujen höyhenissä on ilmaa jopa niin paljon, että se vaikeuttaa sukeltamista. Paljon sukeltavilla vesilinnuilla, kuten kuikkalinnuilla ja ruokeilla, on kuitenkin hieman vähemmän kellumista edesauttava höyhenpuku, minkä huomaa siitä, että ne uivat yleensä muita syvemmällä.

Niillä on myös kyky poistaa vähän ilmaa höyhenten välistä. Se käy litistämällä niitä ihon pienten lihasten avulla ennen sukellusta.

Vaikka höyhenpuvussa oleva ilma haittaa hieman veden alle pääsyä, se on vesilinnuille elintärkeä etenkin lämmönsäätelyn vuoksi. Höyhenet lämmittävät hyvin lintuja.

Vesilinnut kelluvat paikallaan vedessä luontaisen kelluntakykynsä ansiosta. Niiden keho on kevyt ja tiivis, ja niillä on erityisiä ilmataskuja kehossaan, jotka auttavat niitä pysymään pinnalla vedessä. Vesilintujen höyhenpuku on myös suunniteltu pitämään ne kuivina ja auttamaan kellumisessa.

Ihmisillä ei ole samanlaisia luontaisia kelluntakykyjä kuin vesilinnuilla. Ihmisen keho koostuu suurelta osin tiheistä kudoksista ja luista, ja ilmataskuja ei ole samalla tavalla kuin vesilinnuilla. Ihmiset uppoavat veteen, koska niiden tiheämpi rakenne ei tarjoa luontaista kelluntaa.

Vaikka ihmiset eivät kellu luontaisesti, useimmat ihmiset voivat oppia kellumaan vedessä asianmukaisen uimataidon ja kelluntaliivien avulla. Kelluntaa voidaan myös helpottaa kelluntavälineiden, kuten pelastusliivien, avulla, jotka antavat nostetta ja auttavat ihmisiä pysymään pinnalla vedessä.

Question Title

* 5. Kumpi on tekoälyn vastaus kysymykseen "Miksi ihmiset puhuvat välillä unissaan?"

Ihmiset saattavat puhua unissaan monista eri syistä, mutta tarkka syy vaihtelee yksilöittäin. Yksi yleinen syy on unen eri vaiheiden sekoittuminen. Unen aikana ihminen kulkee eri vaiheiden läpi, mukaan lukien kevyt uni, syvä uni ja REM-uni (unen nopeiden silmänliikkeiden vaihe). Nämä vaiheet vaihtelevat unen syvyyden ja aivotoiminnan intensiteetin suhteen.

Unenpuhujat yleensä puhuvat unissaan REM-unen aikana, joka on unen vaihe, jossa suurin osa unista ja unennäköisistä tapahtuu. REM-unen aikana aivojen aktiivisuustaso on lähes sama kuin hereillä ollessa, mutta lihakset ovat rentoutuneet estäen fyysiset liikkeet. Joskus aivot voivat kuitenkin laukaista puheenmotoriset alueet unennäköjen tai unien aikana, jolloin henkilö saattaa puhua ääneen.

Unenpuhuminen voi liittyä myös stressiin, ahdistukseen, univajeeseen tai tietyntyyppisiin unihäiriöihin, kuten unissakävelyyn tai painajaisiin. Joissakin tapauksissa se voi olla perinnöllistä ja esiintyä tietyissä perheissä.

Vaikka unenpuhuminen ei yleensä ole huolestuttavaa, jos se häiritsee unta tai aiheuttaa ongelmia, kannattaa hakea apua lääkäriltä tai uniasiantuntijalta. Hän voi auttaa selvittämään mahdolliset syyt ja suositella sopivia hoitomenetelmiä.

Unissa puhumiseen liittyy aivokuorella sijaitsevien kielellisten alueiden aktivoituminen. Sitä tapahtuu usein tavalla tai toisella jännittävien unien aikana.

Monesti pisimmät unissa puhumiset tapahtuvat rem- eli vilkeunen aikana, jolloin näemme ylipäätäänkin eniten unia. Tarkkaa syytä unissa puhumiselle ei kuitenkaan vielä tiedetä.
Useimmiten unissa puhuminen on normaalia käytöstä tai sen laukaisee hetkellinen stressi.

Se miksi jotkut puhuvat useammin unissaan kuin toiset selittyy pitkälti perinnöllisillä syillä. Usein toistuvan unissa puhumisen taustalla voi joskus myös olla rem-uneen liittyvä käyttäytymishäiriö, mutta sitä esiintyy lähinnä yli 60-vuotiailla miehillä. Sen saa hoidettua lääkityksellä.

Luultavasti lähes kaikki ihmiset ovat joskus puhuneet unissaan, sillä yli puolet ihmisistä tietävät tehneensä joskus niin. Lapsilla ja nuorilla se on hyvin yleistä: joka viides puhuu usein unissaan.

Unen aikana puhutut asiat ovat lyhyitä, tyypillisesti vain 1–5 sanan mittaisia.

Question Title

* 6. Kumpi on tekoälyn vastaus kysymykseen "Jos maapallon läpi kaivettaisiin reikä ja sinne pudotettaisiin esine, tippuisiko se toiselle puolelle vai jäisikö keskelle vetovoiman takia?"

Jos kaivettaisiin reikä maapallon läpi ja sinne pudotettaisiin esine, se tippuisi painovoiman vaikutuksesta kohti maapallon keskipistettä. Tämä johtuu siitä, että painovoima vetää kaikki esineet kohti maapallon keskustaa.

Kun esine saavuttaisi maapallon keskipisteen, se ei enää tippuisi alaspäin, koska painovoima vetää sitä joka suuntaan ympärillään tasapainoisesti. Tässä vaiheessa esine pysyisi käytännössä paikallaan suhteessa maapallon keskustaan, koska se ei olisi enää painovoiman vaikutuksen alainen mihinkään suuntaan.

On kuitenkin tärkeää huomata, että tällaisen reiän kaivaminen maapallon läpi on teoreettisesti mahdollista mutta käytännössä erittäin epärealistista. Maapallon ydin on valtavan kuuma ja paineinen, ja kaivaminen sinne olisi teknisesti ja taloudellisesti äärimmäisen vaativa tehtävä, jota ei ole toteutettu.

Jos maapallo ei pyörisi, eikä sillä olisi ilmakehää, reiästä pudotettu esine saapuisi maan toiselle puolelle. Maan vetovoima kiihdyttäisi esineen vauhtia sen tippuessa kohti keskustaa ja keskikohdan ohitettuaan kappaleen vauhti alkaisi hidastua.

Kiihdytys ja hidastus kumoaisivat toisensa ja kappale päätyisi maapallon toiselle puolelle samalle korkeudelle, miltä se pudotettiin. Sitten se lähtisi putoamaan takaisin lähtöpisteeseen.

Todellisuudessa ilma aiheuttaisi esineeseen vauhtia hidastavan ilmanvastuksen. Siksi kappale päätyisi toiselle puolelle maapalloa alkuperäistä pienemmälle etäisyydelle keskipisteestä. Aikansa reiässä poukkoiltuaan esine pysähtyisi maapallon keskikohtaan.
Lisäksi maan pyöriminen aiheuttaisi esineeseen coriolis-ilmiön. Se saa liikkuvan kappaleen muuttamaan liikesuuntaansa maanpinnan suhteen.

Ilmiön voima riippuu leveyspiiristä. Päiväntasaajalla pudotetun esineen matka tyssäisi kuopan itäreunaan pian, mutta Pohjois- tai Etelänavalta pudotettuun kappaleeseen voima ei vaikuttaisi.

Helsingissä vaikutus olisi puolet pienempi kuin päiväntasaajalla, joten itäreuna tulisi vastaan myöhemmin. Maapallon keskikohtaan saakka esine ei ehtisi ennen törmäämistään kuopan seinämään.

Question Title

* 7. Kumpi on tekoälyn vastaus kysymykseen "Kuinka paljon Auringon energiasta osuu maahan ja paljonko menee hukkaan?"

Aurinko on lähestulkoon pallon muotoinen tähti, jonka pinnalta lähtevä säteily jakautuu tasaisesti avaruuteen. Se, kuinka paljon mikäkin kappale vastaanottaa energiaa, riippuu sen koosta ja etäisyydestä Auringosta.

Koska Maa on pieni planeetta ja kaukana Auringosta, sille osuva energiamäärä on vain hitunen Auringon tuottamasta energiasta. Aurinko säteilee yli kaksi miljardia kertaa sen määrän mitä säteilystä osuu maapallolle.

Kaikki Maahan kohdistuvasta säteilystä ei myöskään pääse maanpinnalle asti. Suurin piirtein puolet siitä pysähtyy maapalloa ympäröivään ilmakehään tai heijastuu takaisin avaruuteen.

Maanpinnan saavuttava energiamäärä on kuitenkin tuhansia kertoja suurempi kuin ihmiskunta pystyy kuluttamaan. Aurinkoenergian talteenotto ja varastointitekniikka ovatkin kehittyneet huimasti viime vuosina.

Auringon säteilyenergiasta suurin osa hukkuu avaruuteen tai heijastuu takaisin avaruuteen ilmakehän, pilvien ja maan pinnan vuoksi. Auringon säteily koostuu monenlaisista aallonpituuksista, mukaan lukien näkyvä valo, infrapunasäteily ja ultraviolettisäteily. Maahan osuvasta Auringon energiasta noin 30 prosenttia heijastuu takaisin avaruuteen pilvien, ilmakehän ja maan pinnan pinnalta. Tätä kutsutaan albeedoksi.

Loput 70 prosenttia Auringon energiasta imeytyy maan ilmakehään, pintakerrokseen ja vesistöihin. Tätä energiaa käytetään moniin prosesseihin, kuten lämmittämiseen, kasvien fotosynteesiin ja ilmakehän liikkeisiin. Ilmakehän liikkeet, kuten tuulet ja sateet, johtuvat Auringon lämmittämästä ilmasta ja maapallon pyörimisestä.

On tärkeää huomata, että vaikka suurin osa Auringon energiasta hukkuu takaisin avaruuteen tai muuntuu erilaisiin energiamuotoihin, maapallo saa riittävästi energiaa Auringosta ylläpitääkseen elämää ja tukemaan ekosysteemejä. Aurinkoenergiaa voidaan myös hyödyntää suoraan aurinkopaneeleilla sähköntuotannossa ja lämmöntuotannossa, mikä on kestävä tapa hyödyntää Auringon energiavaroja.

Question Title

* 8. Kumpi on tekoälyn vastaus kysymykseen "Miksi pieru ei haise saunassa?"

Pierun haju riippuu sen koostumuksesta ja siitä, mitä olet syönyt. Pieruissa olevat hajut johtuvat bakteerien aiheuttamista kemiallisista reaktioista suolistossa, kun ne hajottavat ruoansulatuskanavaan joutuneita ruoka-aineita. Haju voi vaihdella riippuen siitä, mitä ruokaa olet syönyt ja mitä kaasuja suolistossasi muodostuu.

Kun pieru pääsee ulkoilmaan, sen haju laimenee nopeasti, ja se hajaantuu ympäröivään ilmaan. Saunassa ilma voi olla kosteampaa ja lämpimämpää kuin tavallisessa huoneilmassa. Kostea ilma voi laimentaa pierun hajua nopeammin kuin kuiva ilma, ja lämpimässä ilmassa hajut voivat myös haihtua nopeammin. Näiden tekijöiden yhdistelmä saattaa tehdä sen, että pierun haju ei tuntuisi yhtä voimakkaasti saunassa verrattuna kuivaan ja viileämpään huoneilmaan.

On kuitenkin tärkeää huomata, että pierun hajuun vaikuttavat monet tekijät, ja se voi vaihdella tilanteen ja ympäristön mukaan.

Tiedetään, että pierukaasun haisevin osa koostuu elimistön bakteerien tuottamista rikkiyhdisteistä kuten merkaptaanista.

Rikkiyhdisteet saattavat hapettua helpommin saunan korkeammassa lämpötilassa ja kosteudessa. Hapettuneet aineet eivät ole yhtä pahanhajuisia.

Myös hajuaisti voi saunan oloissa olla vähemmän herkkä. Mutta todennäköisesti merkittävin syy hajun katoamiseen on lämpötilaeroissa.

Pierukaasut ovat nimittäin ilmaan päästessään ruumiin lämpötilassa. Normaalisti nuo kaasut nousisivat ylöspäin kohti ihmisten nenää.

Saunan kuumuudessa kaasut putoavat kuitenkin alaspäin ja laimentuvat näin tehokkaammin saunan ilmaan ennen kuin saapuvat saunojien haistettavaksi.

Question Title

* 9. Kumpi on tekoälyn vastaus kysymykseen "Mikä saa heijastimen heijastamaan?"

Heijastin heijastaa valoa tai muita sähkömagneettisia aaltoja takaisinlähteeseen päin pääasiassa kahden perusperiaatteen ansiosta:

Heijastavan pinnan sileys on avainasemassa. Heijastimen pinta on yleensä suunniteltu olemaan mahdollisimman sileä, jotta valo tai muut aallot heijastuvat siitä takaisin ennallaan. Tämä perustuu siihen, että heijastuneet säteet ovat yhtä kulmaa vastakkaisessa suunnassa saapumissäteiden kanssa.

Lisäksi heijastimet valmistetaan materiaaleista, jotka ovat hyviä valon heijastajia. Yleisesti käytetyt materiaalit ovat metallit, kuten alumiini tai hopea, jotka heijastavat valoa tehokkaasti. Heijastimissa voi myös olla erityinen päällyste, kuten heijastava maalipinta tai heijastavaa kalvoa, jotka parantavat niiden heijastusominaisuuksia.

Heijastimia käytetään monissa yhteyksissä, kuten tieliikenteessä ja vaatteissa, jotta ihmiset ja esineet näkyisivät paremmin pimeässä tai huonossa valaistuksessa. Ne ovat tärkeitä turvallisuustekijöitä, koska ne auttavat parantamaan näkyvyyttä ja vähentämään onnettomuuksien riskiä.

Hyvin valoa heijastavia materiaaleja ovat esimerkiksi metallit, kuten keittiöstä tuttu alumiinifolio. Heijastimissa käytetään erittäin ohutta metalloitua pintaa, kuten peileissä, jolloin metallia tarvitaan hyvin vähän.

Valo heijastuu sitä paremmin, mitä suurempi ilman ja heijastavan materiaalin välinen taitekertoimen ero on. Taitekerroin kuvaa sitä, miten valo missäkin aineessa kulkee. Ilmalla on pieni taitekerroin, kun taas metalleilla on suuri taitekerroin.

Heijastimelle on olennaista, että valo heijastuu nimenomaan tulosuuntaansa, eikä mihin sattuu. Siksi heijastimiin valetaan prisman eli särmiön muotoinen rakenne, jossa valo heijastuu kolmesta eri pinnasta ja lähtee lopulta takaisin tulosuuntaansa.

Toinen vaihtoehto on käyttää läpinäkyviä lasi- tai muovikuulia, joiden takapinta metalloidaan. Pallomaista rakennetta käytetään heijastavissa kankaissa ja prismarakennetta kovissa muoviheijastimissa.

Heijastimen käyttö turvavälineenä on suomalainen keksintö. Sen keksi 1950-luvulla pertteliläinen Arvi Lehti.

Question Title

* 10. Kumpi on tekoälyn vastaus kysymykseen "Miksi meduusan jalat eivät mene solmuun, kun ne uivat parvissa?"

Meduusan jalat, joita kutsutaan myös sädeiksi tai tentakkeleiksi, eivät mene solmuun, kun ne uivat parvissa, koska ne ovat joustavia ja liikkuvia, ja niissä ei ole lihaksia, jotka voisivat supistua ja aiheuttaa solmujen syntymisen.

Meduusan säteet koostuvat erityisen joustavasta aineesta, jota kutsutaan mesogleaksi. Mesogleksi mahdollistaa säteiden taipumisen ja liikkumisen ilman jäykkyyttä tai lihaksia. Kun meduusat liikkuvat vedessä, niiden säteet aaltoilevat ja liikkuvat sulavasti, mikä estää niitä menemästä solmuun.

Lisäksi meduusat kykenevät hallitsemaan säteitään tarkasti, ja ne voivat säännellä säteidensä liikkeitä ja muotoa tarpeen mukaan. Ne käyttävät säteitään saaliin pyydystämiseen ja liikkumiseen vedessä. Tämä joustavuus ja säteiden liikkuvuus mahdollistavat niiden esteettömän liikkumisen parvissa ilman, että säteet menisivät solmuun

Meduusan jalat voivat joskus mennä solmuun. Se voi tapahtua yksin tai toisten meduusojen kanssa.

Elävien meduusojen jalkojen solmiutuminen on kuitenkin äärimmäisen harvinaista. Niin on tiheissäkin meduusaparvissa.

Jos solmuja syntyy, ne myös yleensä avautuvat. Kun meduusat ajelehtivat kuolleina vedessä, jalat menevät helpommin solmuun.

Meduusoilla on yleensä kahdenlaisia jalkoja: ohuita saalistuslonkeroita ja leveitä suuliuskoja. Saalistuslonkerot saattavat olla yli metrin mittaisia, joten varsinkin niiden luulisi sotkeutuvan helposti. Se, miksi näin ei käy, voi johtua monesta syystä.

Normaalisti meduusan lonkeron koskiessa toista eliötä, kuten vaikkapa kalanpoikasta, polttiaissolut laukeavat takertuen kiinni saaliiseen. Lonkerot eivät kuitenkaan polta itseään tai toisia saman lajin meduusoja. Tällöin solmujen syntyminen on epätodennäköistä.

Meduusat pystyvät myös hallitsemaan ja liikuttelemaan lonkeroitaan. Se tapahtuu hitaasti, mutta auttaa mahdollisten solmujen selvittelyssä.

Jos solmu syntyy ja muu ei auta, solmuun mennyt kohta voi myös irrota meduusasta. Meduusat nimittäin kykenevät melko nopeasti kasvattamaan tilalle uuden jalan.

Kaikki meduusojen lähisukulaiset eivät vältä jalkojen takertumista. Ainakin Copula sivickisi -niminen kuutiomeduusa takertuu lonkeroillaan tarkoituksella lajikumppaniin, jotta voi lisääntyä sen kanssa.