Kyselyn arviointiasteikot: numeroidut listat vai sanalistat

Sopivien arviointiasteikkojen luominen on taito, joka erottelee kyselytutkimussuunnittelun ammattilaiset amatööreistä. Arviointiasteikot antavat tutkijan mitata vastaajien mielipiteitä ja käyttäytymistä määrällisesti. Ilman sopivaa kyselyasteikkoa kerätty tieto voi olla vinoutunutta, jolloin se vaikuttaa kyselyn tuloksiin negatiivisesti.

Tässä artikkelissa käsitellään numeroitujen arviointiasteikkojen (esim.: 1–10) ja sanallisten arviointiasteikkojen (esim.: Erittäin epätodennäköistä – Erittäin todennäköistä) eroavaisuuksia, vahvuuksia ja heikkouksia. Molemmat asteikkotyypit ovat erittäin käyttökelpoisia omilla tavoillaan, ja kumpikin on vakiintunut osaksi verkkokyselytutkimuksia.

Haluatko tietää, mitä muita kysymysmuotoja me tarjoamme? Katso kysymysten yleiskatsaussivultamme lisää tietoa!

Numeroasteikko on yleisesti hyväksytty kyselymittauksen muoto. Numeroasteikolla vastattavaan kysymykseen annettu vastaus osoittaa vastaajan mielipiteen voimakkuutta.

Numeroasteikon suurin vahvuus on sen yksinkertaisuus. Kansainvälisiä kyselytutkimuksia toteutettaessa tai heikosti koulutettujen vastaajien parissa toimittaessa voi olla joskus vaikeaa ennakoida, miten jokin tietty kysymys voidaan ehkä tulkita väärin. Lähes kaikki maailman kulttuurit tuntevat kuitenkin standardin numerojärjestelmän, ja niissä on nähty arviointiasteikko 1–10 ennenkin.

Numeroasteikon toinen suuri vahvuus on tilastollisten analyysien suorittamisen helppous. Valintojen yksinkertainen numerointi tarkoittaa, että kukin luokkamerkintä voi osoittaa samaa arvoa kuin sen pistemäärä. Koska kunkin luokan merkintä heijastelee sen pistemäärää, informaatiota ei tarvitse koodata ennen numeroiden käsittelyä. Sanallinen asteikko puolestaan vaatii ensin vastausten muuttamisen pistemääriksi, sitten tutkijan tilastollisen analyysin ja lopulta numeroiden tulkinnan sana-asteikon mukaisesti.

Tämän lisäksi numeroasteikko antaa tutkijalle mahdollisuuden pyytää tarkempia vastauksia. Sanallisilla asteikoilla on taipumus tuntua ylivoimaisilta silloin, kun valittavia luokkia on enemmän kuin seitsemän. Numerolistan tapauksessa asteikko voi olla halutun pituinen ilman että vastaajat hämmentyvät.

Valitettavasti numeroasteikolla on yksi suuri haittapuoli: se on erittäin subjektiivinen. Numero 5 asteikolla 1–10 voi tarkoittaa henkilöstä riippuen mitä tahansa hyvästä hädin tuskin kelvolliseen. Tämän lisäksi jotkut ihmiset kokevat paljon vaikeammaksi valita numeroita asteikon ääripäistä kuin toiset. Tästä johtuen samaa mieltä olevat vastaajat voivat valita eri luokkia, mikä luo kyselytutkimukseen vastausvirheen lähteen. Tämä virhe puolestaan tekee vaikeammaksi päättää, mitä mielipidettä kyselyn tulokset oikeastaan edustavat.

Tämän ongelman ratkaisemiseksi on hyödyllistä lisätä kuvailevia selityksiä joko kysymyksen sanamuotoon tai numeroasteikon päihin. Tällöin vastaajilla on parempi käsitys siitä, mitä asteikko heidän tapauksessaan edustaa, ja se antaa myös tutkijalle mahdollisuuden määritellä kerättävien tietojen merkityksiä tarkemmin.

Numeroasteikon tavoin myös sana-asteikko tarjoaa listan pisteytettyjä luokkia, joista vastaaja valitsee sopivimman. Luokkia ei kuitenkaan tunnisteta niiden pistearvojen perusteella, vaan sanallisessa asteikossa kuvataan sanallisesti se, mitä kukin luokka edustaa.

Pisteytysarvot ovat muokattavia, mutta tavallisesti esimerkiksi seuraavanlaisia:

Sanallisen asteikon suurin vahvuus on se, että se tarjoaa vastaajalle kuvauksen jokaisesta kysymyksen vastausluokasta. Vastaajat voivat sisäistää omat aihetta koskevat tunteensa, ja valita sitten sen merkinnän, joka vastaa heidän mielipidettään parhaiten. Sanalliset merkinnät kertovat vastaajalle tarkasti myös sen, miten heidän vastauksiaan tullaan tulkitsemaan.

Luokkien kuvailemisen helppouden lisäksi sanallinen asteikko mahdollistaa kyselyn tulosten esittämisen sanatarkasti vastaajien mielipiteitä noudatellen. Jos esimerkiksi 20 % vastaajista on antanut vastaukseksi 5 asteikolla 1–5, tutkija ei voi siltikään pätevöittää tätä sanamuotojen perusteella. Toisaalta, jos 20 % vastaajista on vastannut vaihtoehdolla "Erittäin tyytyväinen", tutkija voi huoletta raportoida, että 20 % tutkimukseen osallistujista oli erittäin tyytyväisiä. Sana-asteikollakin on aina tietysti jonkin verran subjektiivisuutta riippuen siitä, kuinka reiluja vastaajat ovat sanallisissa mielipiteissään, mutta tällöin voidaan ainakin muodostaa suora yhteys vastaajan ja tutkijan välillä koskien pistemäärien merkityksiä.

Toinen sanallisen asteikon vahvuus on sen pisteytyksen joustavuus. Sanallisia merkintöjä käyttäessään tutkijalla on vapaus pisteyttää ja merkitä luokkia haluamallaan tavalla ilman tunnetta siitä, että vastaaja saattaisi hämmentyä. Tällainen asteikko voi olla myös epätasapainoinen, jolloin pisteytys voisi näyttää vaikka tältä:

Vaikka kyseessä on monimutkainen pisteytysjärjestelmä, vastaaja päättää valittavan luokan pelkästään kunkin valinnan sanamuodon perusteella, jolloin tutkijalla on vapaus pisteyttää haluamallaan tavalla aiheuttamatta sekaannusta.

Sanallisen asteikon haittapuoli on tietysti sen mahdollinen vaikeus vastaajille, jotka eivät ymmärrä kyselyn kieltä sujuvasti. Tämän lisäksi sanalliset merkinnät pakottavat vastaajat sopeutumaan tutkijan luokkiin sen sijaan, että he ilmaisisivat omaa mielipidettään. Tämä mahdollinen kyselytutkimusten tilastoharhan lähde saadaan parhaiten kuriin esikokeilla, jotka on suunniteltu varmistamaan, että vastaajat kokevat vastausasteikkosi sopivaksi. Samoin voidaan lisätä kysymyksen ohittamisen mahdollistava vaihtoehto, kuten esimerkiksi "Ei sovellu", "En ole varma" tai "En tiedä".

Sana-asteikkoa rajoittaa myös sen sisältämien luokkien määrä. Kuten aiemmin mainittiin, yli seitsemän vaihtoehtoa sanallisella asteikolla aiheuttaa monissa vastaajissa hämmennystä ja vastaushaluttomuutta. Tämä tasoittaa sanallisella asteikolla saavutettavissa olevaa tarkkuutta numeroasteikkoon verrattuna.

Nyt kun olet lukenut tämä artikkelin, osaat valita oikeat arviointiasteikot kyselytutkimuksiisi!