Kaksi vinkkiä kyselytutkimusten samaa mieltä / eri mieltä ‑kysymysten kirjoittamiseen

Terveydenhuollon palveluntarjoajasi välittää sinusta sekä siitä, että käytät palveluita myös tulevaisuudessa. Lääkärikäynnin jälkeen saatat saada palautekyselyn, jossa sinua pyydetään kertomaan kokemuksestasi. Eräs keskeinen kysymys saattaa olla:

Oletko samaa vai eri mieltä seuraavasta väittämästä: terveydenhuollon palveluntarjoajani vietti tarpeeksi aikaa kanssani saadakseen asiani hoidettua.

Kyselytutkimusmetodologiassa tämä samaa mieltä / eri mieltä ‑kysymykseksi kutsuttu kysymys on saanut nimensä vastaajan pohdittavaksi annetuista vastausvaihtoehdoista. Tämä kysymystyyppi on ollut kyselytutkimuksia käyttävien tutkijoiden suosiossa jo vuosikymmeniä. Mutta miksi?

Ensinnäkin tällaisia kysymyksiä on helppo kirjoittaa. Kyseessä on melko lailla vakiokysymys, jota käytetään useilla aloilla. Tutkimus on kuitenkin paljastanut, että tähän kysymystyyppiin liittyy haasteita. Käymme läpi kaksi tällaista haastetta ja annamme vinkkejä niiden voittamiseen.

Tätä näennäisesti yksinkertaista samaa mieltä / eri mieltä ‑rakennetta kutsutaan myöntäväksi puolueellisuudeksi. Viittaamme tällä siihen, että kyselyihin vastaavat ihmiset haluavat yleensä miellyttää. Kun heille annetaan vaihtoehtoja, he sanovat olevansa samaa mieltä riippumatta kysymyksen sisällöstä.

Toinen haaste on, että samaa mieltä / eri mieltä ‑kysymykset vaikuttavat niin suoraviivaisilta, että tutkijat kirjoittavat usein koko joukon kysymyksiä käyttämällä samoja vastausvaihtoehtoja. Tämän jälkeen he asettelevat kysymykset  matriisimuotoon.

Koska samaa mieltä / eri mieltä ‑matriisikysymyksissä pakataan paljon tietoa pieneen alaan – kyseessä on periaatteessa yksi kysymys, jossa vastaajia pyydetään olemaan samaa tai eri mieltä eri väittämistä – vastaajat eivät ehkä vastaa tällaisiin kysymyksiin tarpeeksi varovaisesti.

Me kutsumme tätä ilmiötä suorilta vastaamiseksi. (Suorilta vastaamisessa on pohjimmiltaan kyse siitä, että vastaaja käy väittämät läpi liian nopeasti ja valitsee jokaiseen saman vastauksen.)

Tämä on selkeästi ongelmallista yritettäessä kerätä tarkkaa tietoa. Terveydenhuollon palveluntarjoajan tapauksessa suorilta vastaaminen tekee mahdottomaksi käyttää kerättyä tietoa palveluiden parantamiseen ja tietoon perustuvien päätösten tekemiseen.

Jotta kaikki kysymykset voisi pakottaa samaan muotoon, kyselytutkimusten suunnittelijoiden on laadittava arviointiaihe jokaiselle kysymykselle. Yllä olevassa esimerkissä vastaajia pyydetään arvioimaan väittämä, että heidän terveydenhuollon tarjoajansa vietti tarpeeksi aikaa heidän kanssaan. Saman kysymyksen muita esitystapoja ovat “ei tarpeeksi aikaa” ja “liikaa aikaa”.

Sanotaan esimerkiksi, että yksi terveydenhoitolaitos haluaa verrata potilaiden tyytyväisyyden tasoa toiseen laitokseen. Jos kysymykset esitetään eri tavoilla, merkityksellisen vertailun tekeminen on vaikeaa.

Mietit varmasti, miten potilailta voi kysyä tyytyväisyyden tasoa, jos olet itse terveydenhuollon palveluntarjoaja. Tarkastelemme nyt toisenlaista kysymystä.

Miten tyytyväinen tai tyytymätön olit ajan pituuteen, jonka terveydenhuollon palveluntarjoajasi vietti kanssasi vastatakseen tarpeisiisi?

Tämän tyyppistä kysymystä kutsutaan aihekohtaiseksi kysymykseksi, mikä tarkoittaa, että vastausvaihtoehdot koskevat vain kyseistä kysymystä. Eri kysymyksillä on erilaiset vastausvaihtoehdot.

Tutkimus on osoittanut, että aihekohtaisissa arviointiasteikoissa myöntyvän puolueellisuuden todennäköisyys on paljon pienempi. Espanjalaiset ja yhdysvaltalaiset tutkijaryhmät ovat verranneet kokeellisesti aihekohtaisia ja samaa mieltä / eri mieltä ‑asteikkoja 14:ssä Euroopan maassa ja saaneet selville, että aihekohtaiset asteikot ovat tavallisesti luotettavampia ja pätevämpiä kuin samaa mieltä / eri mieltä ‑asteikot.

Nyt on sinun vuorosi suunnitella arviointiasteikko. Ethän unohda käyttää SurveyMonkeyn kysymyspankkia kyselytutkimusta suunnitellessasi. Löydät runsaasti aihekohtaisia asteikkoja tuhansien metodologisesti sertifioitujen kysymysten joukosta!